torstai 19. maaliskuuta 2020

Sanitas per aqua - SPA-hoitojen historiaa pähkinänkuoressa

SPA-hoidoilla on pitkät perinteet...



Eri puolilla maailmaa on, toisistaan riippumatta ja kautta aikojen, syntynyt monenmoisia tapoja kylpeä.

Ensimmäiset kylpylät perustettiin mineraalipitoisten vesien tai kuumien lähteiden ääreen. Kylpeminen on muinoin yhdistetty sekä pesemiseen että uskonnollisiin rituaaleihin ns. henkiseen puhdistautumiseen. Silloisen ajan kylpylöiden yhteydessä harrastettiin muitakin ajanvietteitä, kuten urheilua ja kulttuuria. Tuon ajan lääkärit suosittelivat kylpyjä mitä erilaisempien sairauksien hoitoon... voit vain kuvitella, miten vaihtelevin tuloksin. Näiden kuumien lähteiden vesissä oli runsaasti erilaisia, liuenneita mineraaleja, joilla uskottiin olevan parantavia vaikutuksia.

Vanhojen eurooppalaisten kylpytapojen taustalta löytyy paljon Intialaisia vaikutteita, jotka aikoinaan levisivät Lähi-idän kautta Kreikkaan ja Rooman valtakuntaan, josta miellämme nykyisen kylpyläkulttuurimme alkaneen eli tämän päivän kylpylöiden edeltäjinä pidetään Rooman valtakunnan kylpylöitä, jotka kuitenkin alunperin kehittyivät kreikkalaisten kylpylöiden pohjalta.

Intialaisella Ayervedalla on ollut suuri vaikutus juuri tämän ajan kylpylähoitoihin.
Se on oppi terveydestä ja harmoniasta, luonnon lainalaisuuksien kanssa ja sen alku ajoittuu jo n. vuoteen 5000eKr.

Nykyisissä hoitomenetelmissä on otettu paljon vaikutteita näistä vanhoista luontaishoidoista ja niitä on päivitetty nykyaikaisiin hoitomenetelmiin. Myös perinteisiä hoitoja on vielä nykyäänkin löydettävissä nimenomaan luontaishoitoihin keskittyneissä hoitoloissa.


Hikoileminen oli se juttu...


Intialaiset luokittelivat hikoilemisen 13 eri tyyppiin. Hikoilemista harjoitettiin kuumassa huoneessa, joka vastaa meidän suomalaisten saunaa, höyryhuoneissa, joihin höyry johdettiin putkea pitkin tai panemalla esim. sängyn alle yrttiliuosastia, jossa oli rautapalloja ja kuumia kiviä.

Vettä käytettiin monien sairauksien normihoidossa. Ayurvedaa harjoitettiin Indonesiassa, Sri Lankassa, Nepalissa sekä Tiibetissä jo 4000eKr. Sen sanotaan olevan maailman vanhin oppi elämästä ja tämä ajatusmaailma vallitsi ihan 1800-luvulle asti.

Kreikan kylpyläkurttuurin taustahahmona pidettiin Hippokratesta.
Kylpeminen oli osa hänen humoriaalioppiinsa perustuvaa hoitoa. Hippokrates korosti terveyden ylläpitämistä, elimistön luonnollista paranemista terveiden elämäntapojen, ruokavalion sekä ruumiinharjoitusten sekä aurinko- ja vesihoitojen avulla. Hippokrateen aikana Kreikkaan alettiin rakentaa kylpylöitä. Tilaa lämmitettiin lattian alta tai seinän takaa tilaa kutsuttiin pyöreäksi hikoiluhuoneeksi. Kylpylöissä oli myös huoneita, joissa oli useita ihmisiä sekä ammeita, joissa saattoi kylpeä yksin.


Roomalainen kylpylä


Roomalainen kylpylä kehittyi omanlaisekseen 100eKr mennessä ja 100jKr kylpylöistä sekä kylpemisiestä oli roomalaisten keskuudessa tullut jo päivittäinen tapa. Kylpemisellä tuohon aikaan ehkäistiin ja hoidettiin sairauksia.

Kylpylöitä oli kahdenlaisia. Pieniä sekä suuria. Suurissa kylpylöissä myös urheiltiin ja hoidettiin henkistä terveyttä. Pienet kylpylät olivat ainoastaan kylpemistä varten. Niissä oli erilaisia huoneita kuten pukeutumishuone, kylmähuone, haalea ja kuumahuone. Kylpeminen eteni aina kylmästä kuumempaan... 


Kohtaamispaikka


Roomalainen julkinen kylpylä oli kulttuurin ja kaupunkielämän tärkein tunnusmerkki. Ne olivat kansan kohtauspaikkoja. 100-luvulla kylpylöitä rakennettiin lähes jokaiseen kaupunkiin tai kaupungin rakentaminen aloitettiin kylpylän rakentamisella.


Islamilainen kylpylä eli Hammam (= lämmön levittäjä)


joka 1400-1500-luvulla sai nimen turkkilainen kylpylä. Turkkilainen kylpylä sai alkunsa Rooman valtakunnan kylpyläperinteistä. Islamilaisilla puhdistautumissäännöillä oli merkittävä vaikutus Turkkilaisen kylpylän kehityksessä.

Hamamin ilma oli todella kosteata. Saunaa lämmitettiin lattian alta lämpimäksi, kuuma se ei saanut olla. Huoneen keskellä oli marmoritaso, jonka päällä kylpijät makasivat. Sivuilta löytyi seinäkaivot. Rituaaleihin kuului ihon kuorinta ja saippuointi. Hamamissa palvelevat henkilöt olivat (ja ovat vielä nykyäänkin, varsinkin Turkissa) nuoria mieshenkilöitä. Viileässä oleskeluhallissa eli ns. kylmässä huoneessa saattoi ottaa nokoset, omassa syvennyksessään. Lämmin huone oli vaatteiden vaihtoa varten. (Tätä aikoinani itse ihmettelin Turkissa, kun välillä oli kylmä ja sitten taas kuuma). 

Karvattomuus kuului hyvään hygieniaan. Ihokarvoja poistettiin joko veitsellä tai tahnoilla. Turkkilaiseen saunaan ei saanut mennä alasti ja yhteiskylvyt miesten ja naisten kesken oli kiellettyjä.

Turkista löytyy Pamukkale, jossa kerrotaan olevan Afroditen allas, joka takaa, siellä kylpevälle, ikuisten nuoruuden... Tiedä sitten häntä... Pitäisi varmaan mennä kokeilemaan?


Japani


Japani on vulkaanisesti erittäin aktiivista aluetta, minkä vuoksi siellä on paljon kuumia lähteitä. Sikäläiset kylpylät on nimeltään onsen. Ne on rakennettu yleensä kuumien lähteiden päälle. Onsenien merkitys Japanin kulttuurissa on suuri ja kylpeminen tapahatuu tarkan etiketin mukaan.

Vulkaanisista kylvyistä voi nauttia myös ulkona sijaitsevissa kylpyaltaissa, joihin johdetaan kuuma vesi suoraan lähteistä. Samalla voit nauttia luonnon kauneudesta ja kuumasta poreilevasta kylvystä.

Japanin Kobessa sijaitsee maan vanhin kylpylä, se on ollut toiminnassa jo 3000 vuoden ajan. Erikoista on maan uumenista pulppuava punainen vesi, jossa on erittäin paljon mineraaleja ja rautaa. 

Japanilaisessa furo-kulttuurissa puhdistautuminen on tapahtunut kuumailma-, höyry- ja vesikylpyjen avulla. Nämä Furo-kylpylät rakennettiin usein temppeleiden yhteyteen. 

Myöhemmin rakennettiin kaupunkikylpylöitä, joiden teehuoneet olivat suosittuja. Moraalinen rappeutuminen johti siihen, että nykyään naiset ja miehet kylpevät yleensä erikseen. 


Renesanssin aikaan Euroopassa


1350-1600-luvulla oli Euroopassa monia kuuluisia kylpylöitä Saksassa, Sveitsissä, Belgiassa, Italiassa, Unkarissa ja Bulgariassa. Samaan aikaan Suomi tuli kuuluisaksi saunoistaan ja Venäjä, suomalaista savusaunaa muistuttavista banjoistaan.

Tuliperäinen Islanti

Islannissa höyrykylpyhuoneet on rakennettu suoraan kuumien lähteiden päälle. Koska maa on tuliperäistä on höyry rikkipitoista.



Kleopatran Egypti


Vesiterapiaa on Egyptissä käytetty jo noin 3000eKr lähtien. Vielä nykypäivänäkin samanlaisia hoitoja annetaan paikallisissa kylpylöissä. Kylpyjä käytettiin peseytymisen lisäksi esim henkiseen puhdistautumiseen, sairauksien hoitoon ja loisien karkoittamiseen. 

Kylpyvesiin lisättiin eteerisiä öljyjä sekä yrttejä, mineraaleja ja mausteita. Kleopatran sanotaan kylpeneen aasinmaidossa. 

Inkkarit ja Eskimot


Intiaaneilla on ollut telttoja ja iglua muistuttavia hikimajoja, jotka muutettiin höyrykammioiksi käyttämällä yrteillä peitettyjä, punaiseksi kuumennettuja tuliperäisiä kiviä ja vettä. Parantaja sääteli kammion lämpötilaa ja höyryn määrää, valitsi käytettävät yritit ja hieroi hoidettavia. Näitä hikimajoja käytettiin myös päälliköiden neuvotteluhuoneina. 

Eskimoilla oli vastaavanlaisia majoja, joita käytettiin rituaalitarkoituksiin. Näissä kummassakaan kulttuurissa hikimaja ei ollut peseytymistä varten.


1900-luku


1900-luvulla rakennettiin kylpylöitä, joissa pyrittiin kokonaisvaltaiseen terveyden hoitamiseen, liikuntaan sekä terveelliseen ruokavalioon ja yleiseen hyvinvointiin. 


Nykyään 


Tänä päivänä spa-hoidoissa käytetään samoja elementtejä kuin kylpylähoitojen alkuaikoina. Puitteet voivat olla hyvin erilaisia. SPA-hoidot eivät rajoitu pelkästään kylpylöihin vaan niitä voidaan toteuttaa myös hoitoloissa ja hoitohuoneissa. Tällöin huoneen tai hoitopedin lämpö pystytään nostamaan kylpylähoitoihin sopivaksi. Käytössä on kuitenkin samat työkalut kuin jo muinaisina aikoina. Eteeriset öljyt, yritit ja mausteet. Ja mikä tärkeintä hitaat liikkeet ja rauhallinen miljöö. 








Lähteet: Omat opiskelumateriaalit, Kuvat: national geographic




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti